Jouluaatto lähenee kovaa kyytiä ja ilmojen puolesta voisi sanoa, että onkohan joulu oikeesti tulossa vai mikä on homman nimi. Vettä on satanut niin paljon, että joka paikka on märkänä kurasta puhumattakaan. Eilen jouduimme sulkemaan koirien takapihan ison aitauksen, koska se aivan lilluu vedessä.

Viikonloppuna Kapu ja Jeccu kävivät parturissa ja hienosti pojat käyttäytyivät. Kapu paineli ulkona veljensä Alpon ja äitinsä Lakin kanssa. Lakikin innostui taas pitkästä aikaa riekkumaan oikein kunnolla.

Edelleenkään meillä ei paljoa ole joulua laitettu. Minä olen edelleen puolikuntoinen, sitkeä tauti kun ei millään meinaa mennä ohi.

Suurin joulutoive taitaa olla se, että jouluaatto aamuna viimeistään maa olisi valkoinen. Saapa nähdä miten tämän toiveen käy.