Tammikuu on vilahtanut ohitse todella nopeasti. Lunta on satanut mukavasti. Tänään aamulla ei tehnyt mieli laittaa nenää ulos mutta pakko oli töihin lähteä. Auto lähti mukavasti käyntiin mutta ajovalot välähtivät kerran ja sen jälkeen ne menivät pimeiksi eli toisin sanoa pimeä aamu =)

Viikonloppuna ulkoilimme takapihan aitauksessa ja teimme polkuja koirille. Meidän hieno helmat kun eivät viitsi lumessa tarpoa ja omia tassujaan sotkea. Alpo tosin menee hangessa kuin hangessa ja innostuikin sitten menemään etumiehenä ja lopputulos oli lumikoira.

Vihdosta viimein sain myös kameran ladattua ja kuvia otettua. Myrtti palasi mummolasta juoksu lomaltaan ja Alpon riemulla ei ollut rajoja. Nyt Alpo vain odottaa koska Myrtti jaksaisi innostua leikistä. Tyttö kun on joka kerta kotiin tultuaan lopen uupunut =)

Ja kyllähän näillä poluilla kelpaa mennä. Etummaisena Myrtti perässään isänsä Nisse sitten Alpo ja Laki

Ja Alpo runtiin mutkat suoriksi kun on niin kova kiire...

Jiihaa, täältä tullaan

Alpo lumimies

Veeti komentaa pitäisi mennä jo sisälle

Edellisessä asunnossamme meillä oli olohuoneessa ikkunat matalalla näin koirat näkivät kadulle ja etupihalle missä kulki autoja, jalankulkijoita ja koiran ulkoiluttajia. Uuteen kotiimme muuttaessamme koirat jäivät siihen uskoon, että etupiha näkyy edelleen olohuoneemme ikkunoista. Joka kerran kun joku lähtee ulos koirat juokset olohuoneen ikkunoihin tirkistelemään. Vaan kun uudessa kodissa olkkarin ikkunat ovatkin takapihalle. Alpo jaksaa vahtia takapihaa useita tunteja ja ihmetellä miksi kukaan ei tule tai ketään ei näy. Tässä kuvassa alkaa jo usko loppua ja pientä lannistumisen merkkiä on ilmassa =)

Alpo haluaa kunnon lähikuvan